Moskova on uuvuttava kaupunki. Sen meteli, ihmismassat, ruuhkat, ihmisten yksinäisyys, työnarkomania ja loputon kiire vaikuttavat osaltaan kaupungin ilmapiiriin. Asuinpaikkana Moskova on hyvin erilainen kuin Pietari. Kärjistäen voisi sanoa, että Pietarissa tehdään taidetta ja Moskova toimii Venäjän liike-elämän keskuksena. Tosin mielestäni Moskovan taidekenttä on huomattavasti suurempi kuin Pietarin. Tästä varmasti molemmista kaupungeissa asuvilla on omat mielipiteensä ja kantansa ;)
Pidän kuitenkin Moskovasta ja sen rytmistä. Loputtomalta tuntuva kaupunki inspiroi! Moskovasta löytää aina jotain missä ei ole koskaan ollut. Toisinaan kuitenkin kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta – tämä suomalainen piirteeni korostuu aina ulkomailla pitkään ollessani. Niimpä päätin lähteä mukaan metsäretkelle.
Tämä retkikunta on kokoontunut jo kolmekymmentä vuotta. Kuulemieni huhujen mukaan, jotkut ihmisistä ovat osallistuneet kävelylenkeillä sen perustamisesta alkaen. Hikers club on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka järjestää joka sunnuntai ilmaisen pitkän kävelyretken. Kyse ei ole mistään kevyestä sunnuntaikävelystä, vaan 20-35 kilometrin pituisesta vaelluksesta metsässä tai pellolla. Kävelytahti on hyvin reipas eikä taukoja pidetä, lukuunottamatta pieniä teknisiäpausseja ja puolentunnin lounasta. Periaatteeseen kuuluu, että jokainen ottaa omat eväänsä mukaan ja huolehtii itse itsestään.
Retkikuntamme johtana toimi Anton (kuvassa). Periaatteessa kuka tahansa voi päättää paikan ja reitin ja toimia johtajana. Pitää kuitenkin olla venäläinen ja tuntea hyvin kyseinen paikka tai osata muuten vain kartan ja kompassin avulla suunnistaa. Joka sunnuntai johtaja vaihtuu ja reitti. Kyselin toisilta, että löytyykö joka sunnuntaille opas ja onko tämä myös talvisin. Kyllä kuulemma löytyy opas ja on myös säällä kuin säällä myös talvisin. Mikäli pakkasraja ylittää -20 asteen, ei kävelyretkeä pidetä.
Viime sunnuntaina otin Jarovslavskin juna-asemalta elektritskan (paikallisjuna) kohti Sergeij Posadia. Pysäkkiä ennen jäin pois, jossa retkikuntamme kokoontui. Sen pidemmittä puheitta tasan kello 11:00 lähdimme tarpomaan metsään. Ensimmäisen tunnin vain ihastelin luonnon värejä ja olin hiljaa. Venäläiset ovat hyvin uteliaita ja seurallisia, joten ei mennyt kauaa kun juttelin useamman kanssa. Tämä oli myös hyvää harjoitusta venäjänkielelleni!
Tämä kävelyretki oli pituudeltaan 20 kilometriä. Täytyy sanoa, että seuraavana päivänä jalat olivat kipeät ja uni maistui hyvin! Mieli virkeänä ja rentoutuneena oli hyvä aloittaa tämä viikko. Nyt taas jaksaa hetken seisoa ruuhkaisissa metroissa ja mennä eteenpäin Moskovan meluisilla kaduilla. Ensi sunnuntaita uudestaan!
Kuraisissa kengissä taivaltaessani metsän keskellä – tein lupauksen. Sunnuntaisin on minun tietokoneeton ja netitön päivä! Olen viimeajat viettänyt reilut 60 tuntia viikossa tietokoneeni kanssa. Aion olla loppuvuoden kaikki sunnuntait ilman tietokonetta ja nettiä, bloginkin kun voi aina ajastaa… Minä kun tykkään tehdä aina kaikenlaisia lupauksia ja vetoja, niin mikäli nyt jostain syystä hairahdan tietokoneen äärelle sunnuntaina. Niiiin... Opettelen laulamaan venäjänkielisen laulun kunnolla alusta loppuun ja laitan videon siitä blogiin!
Mitäpä jo viettäisi tietokoneettoman tammikuun? :O
Valokuvat / photographies © Moskvitska
Post a Comment