HERKKURINKILÖITÄ & HIKIJUMPPAA

Venäläiset tuntuvat rakastavan rahkaa. Venäjältä löytyy mm. rahkalettuja eli syrnikkejä, varenikkeja, pashaa, rahkapatukoita… Ja sitten on rahkarinkilöitä! Vaikka rahkarinkilät näyttävät melko vaatimattomilta – on maku taivaallinen. Rinkulat muistuttavat hieman tuulihattuja. Sisällä oleva seos on jonkinlainen kermavaahdon ja rahkan sekoitus. Vaikka Venäjällä onkin paljon rahkaherkkuja, tällä ei ole mitään tekemistä (vai menikö se jo?) Suomessa vallitsevan protskurahkamuodin kanssa. ;) 

Nämä rinkulat eli koltsot (кольцо) ovat ilmeisesti venäläisiä klassikoita. Näitä löytyy monista marketeista ja pienistä herkkupuodeista. Olen havainnut, että varttuneemman väen ostoskoreista löytyy usein näitä rinkuloita (joo, tarkkailen muiden ostoksia, se on hauskaa). Moskovan ruskea ympyränmuotoinen metro on muuten myös nimeltään koltso.

Mulla on muuten käynyt aikamoinen tuuri. Asun nimittäin neljän loisto pullakaupan ja…

 … älyttömän halvan jumppasalin välissä!


Näiden herkkujen ansiosta kotini vieressä sijaitseva naisten kuntosali on saanut minusta asiakkaan. Siellä on sitä tavallista. On zumbaa, on joogaa, on pilatesta ja mitä näitä kaikkia nyt on.

Jumppasalilla tunnit ovat venäjäksi ja täytyy sanoa, että venäjänkielen sanavarastoni sopii enemmän pullakauppaan kuin hikijumppaan. En ymmärrä välttämättä mitä vetäjä sanoo, mutta seuraan mitä muut tekevät ja sanon da, jos hän puhuttelee minulle. Hyvin olen pärjännyt ja mikä parasta sanavarastoni on kääntymässä herkuista astetta sporttisemmaksi.

Venäläiset jumppatunnit tai osallistuminen venäläisten kanssa liikuntaan ei aina ole kuitenkaan täysin mutkatonta. Nimittäin, esimerkiksi uimahalliin tarvitaan virallinen terveystodistus. Sen jälkeen on vuorossa papereiden leimaamista, odottelua ja jos jonkinlaisen dokumentin esittämistä. Venäjällä byrokratia tuntuu järjettömältä, mutta kun asiaa tarkemmin miettii, on se ihan loogista. Sillä voidaan valvomisen lisäksi varmistaa monia aukkoja ja porsaanreikiä, mutta nekin on sitten kuitenkin ehkäpä jollain konstilla  kierrettävissä. Onneksi kuitenkin tälle jumppasalille voi mennä ilman minkäänlaista dokumenttia.

Yhden olennaisen eron olen havainnut venäläisissä ja suomalaisissa liikkatunneissa. Oman kokemukseni mukaan Suomessa vetäjät ovat energisiä ja kannustavia (jaksaa jaksaa..), kun taas Venäjällä vetäjät ovat vaativia (vetäjä kiinnittää erityisesti huomiota, että teet liikesarjasi oikein) ja kehuvia (olette hyviä, älykkäitä ja kauniita..). Tämä on tosin vain oma kokemukseni parista eri jumppapaikasta… Muita kokemuksia?

Täällä Moskovassa yhden jumppatunnin vetäjä tokaisee usein meidän olevan älykkäitä. Toinen 

opettaja sanoo, että olemme tähtiä. Siinä minä sitten alleistani ja selluliitistani huolimatta tunsin itseni fiksuksi tähdeksi, joka tasapainoili kepin päällä. Venytellessäni, huomasin myös seinällä ison sinisen joulutähden. :D Kollektiivinen kehuminen tekee hyvää itsetunnolle. Kokeilkaa!

Valokuvat / photographies © Moskvitska