Jonotuskulttuuri on Venäjällä aivan omanlaisensa. Neuvostoliiton aikaan tunnetusti jonotettiin paljon. Ihmisillä on ehkäpä noissa jonoissa ollut aikaa pohtia monenmoisia erilaisia tapoja jonottaa, joista osa on jäänyt tähän päivään.
Kun jonotetaan jotakin (lippua, palvelua, virallista paperia tms..) ensimmäinen kysymys kuuluukin jonoon tulijalta "kuka on vimeinen? Kto paslednie? Viimeisenä jonoon tullut hihkaisee minä ja. Myyjä puolestaan usein kysyy kuka on seuraava? Kto sledjushee? Venäjällä ihmiset eivät välttämättä seiso loogisessa jonossa, vaan ihmiset ovat hajaantuneet, kuka ulos tupakalle, kuka penkille istumaan, kuka kassan viereen seisoskelemaan. Juna-asemilla tai lippuluukulla jonot voivat olla jonoja, mutta niissäkin piilee ansa. Jokin jono voi näyttää lyhyeltä, mutta yht'äkkiä näitä piileviä jonottajia tuleekin eteesi useita ja tajuat, että niin he ovatkin olleet jonossa jo ennen sinua.
Toisinaan ihmiset etuilevat jonoissa. Tai hmmm. usein. Kyynerpäätekniikalla etuilu ei oikein onnistu, joten ihmiset ovatkin naamioineet kyynerpäätekniikkansa mitä ovelampiin fraaseihin. Joudun usein toteamaan, että voihan p*****e taas tuo onnistui kiilaamaan minut ja pari muutakin. Myyjän kysyessä seuraavaa tämä etuilija saattaa sanoa, hei minulla on aivan nopea kysymys, onko täällä mahdollista esim. printata dokumenttia värikkäälle paperille. Myyjän vastatessa joo, asiakas sanoo, no tämän voisi hoitaa nyt, pikku juttu. Sitten hommassa meneekin kymmenisen minuuttia. Ja parhaassa tapauksessa asiakas poistuu paikalta valkoiselle paperille printattujen papereidensa kanssa. Minusta tuntuu, että useammin etuilijat ovat vanhempia rouvia. Kerran olin jonottanut jo vartin, kun sisään astui nainen, joka aivan pokkana meni kassalle ja sanoi, voisinko minä olla nyt. Ja niin sinä kävi, että hän vältti noin puolen tunnin jonottamisen. :D
Empä ole käyttänyt vielä näitä kiilaustekniikoita, mutta olen opiskellut niitä ahkerasti jonossa. Jos joku päivä kiire koittaa jonossa, otampa jonkin oppimani niksin käyttööni ;)
Post a Comment