Vajaa pari viikkoa sitten käväisin Petroskoissa häissä. Nämä olivatkin ensimmäiset venäläiset häät joihin olen osallistunut. Häät olivat melko perinteiset ja erosivat jonkin verran suomalaisista häistä.
Häät alkoivat tapaamisella avioliittopalatsin edessä. Morsiuspari saapui yhdessä koristellulla autolla vihkipaikan parkkipaikalle. Perinteisesti auto koristeellaan kukkasin ja auton katolle laitetaan kahdesta sormuksesta muodostuva asetelma. Kaljatölkkejä tai vanhoja kenkiä ei roikoteta auton pakoputkesta.
Tämän jälkeen me kaikki siirryimme juhlapaikalle. Ensin naiset menivät omaan huoneeseen ja miehet omaansa. Siellä otettiin muutamia valokuvia. Sen jälkeen me kaikki menimme suureen huoneeseen, jossa otettiin ryhmäkuva. Vasta tämän jälkeen morsiuspari vihittiin suuressa salissa. Vihkitilaisuus oli lyhyt ja kohokohtien välissä kosketinsoittaja soitti muutaman soinnun. Vihkitilaisuuden päätyttyä, jokainen vieras ojensi kukkakimpun onnitteluiden kera hääparille. Ja juuri vihkitoimituksen jälkeen otettiin taas ryhmäkuvia ja taas muutamia kuvia. Vasta sen jälkeen vihkipari poistui avioliittopalatsista, vieraiden heitellessä ylös ruusun terälehtiä ja alas riisiä.
Koko porukka lähti kävelemään kohti paviljokina, jossa oli pieni kuohuviinitarjoilu. Kuinka ollakkaan jokainen vieras ikuistettiin hääparin kanssa ja sen jälkeen oli vielä vuorossa muutamia valokuvia. Kuohuviinien jälkeen jatkoimme matkaa puistoon ja sillalle, jossa hääpari kiinnitti lukon ja heitti avaimen jokeen. Puistossa puolestaan otettiin lisää kuvia. Muutaman tunnin valokuvasession jälkeen lähdimme autoilla kohti varsinaista juhlapaikkaa.
Ensimmäisenä ohjelmanumerossa oli suuren leivän antaminen hääparille. Sulhasen äiti piteli käsissään valtavaa leipää, jonka päällä oli kuoppa, jossa oli suolaa. Leipä symboloi terveyttä ja hyvinvointia ja suola rahaa. Leivän ympäri kulki pullamainen reunus, jota hääpari repi yhdellä kädellä leivän ympäriltä. Se kumpi sai isomman palasen, määrää kaapin paikan.
Leivän jälkeen oli vuorossa lahjojen antoa ja onnitteluita. Kuinka ollakaan, jokaisella oli kädessä pieni kuori, jossa oli rahaa. Yhtään tavaralahjaa ei näissä häissä annettu.
Vihdoin pääsimme ruokapöydän ääreen. Pöydällä oli valmiina paljon kaviksia, salaatteja, hedelmiä, juustoja, lihanpaloja. Luulin, että tämä oli koko ateria, sillä ruokaa oli yllin kyllin. Söin oikein reilusti, kun ruoka oli niin hyvää. Myöhemmin jokaisen eteen tuotiin itse pääruoka. Tässä vaiheessa ei enää pääruoka maistunut. ;) Koko ruokalun ajan ohjelmasta huolehti tamada, joka on eräänlainen hääjuontaja. Tämä showmies kertoi vitsejä, piti erilaisia leikkejä ja kilpailuja sekä huolehti siitä, että jokainen esittelee itsensä ja pitää jonkinlaisen puheen. Aina puheiden välissä kosketinsoittaja soitti jonkun tutun kappaleen osia. Ja tietenkin aina välillä joku huusi gorgo, jolloin hääparin piti suudella. Gorgo tarkoittaa kitkerää. Gorgon huutamisen idea on siis se, että hääpari jakaa yhdessä elämän tuoman kitkeryyden.
Illan aikana oli myös perinteinen morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto. Kymmenen aikaan oli vuorossa jälkiruoka, jonka jälkeen suurin osa vieraista lähti kotiin.
Olipas mukavat häät ja aikamoinen show myös!
Post a Comment