ANTIKAHVILA – AIKA ON RAHAA

Venäläinen visionääri Ivan Mitin päätti pari vuotta sitten avata Moskovaan antikahvilan, jossa asiakas maksaa ajasta. Hän kehitti Ziferblad-nimisen kahvilaketjun, jossa kaikki on ilmaista, paitsi aika. Ensimmäiseltä tunnilta minuuttitaksa on kolme ruplaa. Seuraavasta tunnista aina neljään tuntiin saakka minuutti maksaa kaksi ruplaa. Neljän tunnin jälkeen taksamittari pysähtyy. Kahvilassa voi viettää koko päivän 480 (noin 8€) ruplan hintaan juoden kahvia ja syöden pikkuleipiä niin paljon kuin jaksaa.




Ziferblad eli kellotaulu ei ole vain kahvila, vaan se on paikka, jossa ihmiset voivat viettää aikaa sosialisoiden, pelaten, soittaen instrumenttejä, tehden taidetta tai etätöitä. Paikka toimiikin eräänlaisena sosiaalisen median  jatkeena ja pienenä kulttuurikeskuksena, joka toimii monelle myös työhuoneena.

Nyt kahviloita on Venäjällä muutamia ja maailmalla tämä trendi on myös saamassa suosiota. Ivanin innoittamana Pariisissa ja Lontoossa avattiin viime vuonna myös ensimmäiset antikahvilat. Myös Ukrainasta ja Sloveniasta voi nauttia kahvia minuuttihintaan. Seuraavana New York. Koska Helsinki?

Ivan Mitin todellakin ajattelee kuvitellun laatikon ulkopuolelle. Ehkä ajatus on hieman hullu. Epäilyttäväkin. Miten tämä on sitten kannattavaa? Vaikka Moskovan Ziferbladissa on hieno kahvikone, joka tekee lattet ja cappucinot, niin en usko, että heillä menee raaka-aineisiin paljoa rahaa. Keksit ja pikkutarjoiltavat olivat perus markettitavaraa. Teen laadussa ei kuitenkaan säästetä. Paikasta löytyykin useita eri teelaatuja. Tilan vuokra on Moskovassa kallista. Tavallaan jokainen asiakas osallistuu vuokranmaksutalkoisiin, jolloin ehkäpä tämä bisness kannattaa. Tuskin kahvila on mikään kultakaivos, mutta jos tyytyy vähempään, niin mikä jottei.

Haahuilen Tverskaja kadulla ja en millään tunnu löytävän kahvilaa numeron 12 kohdalla. Kunnes tajuan: niin sehän on antikahvila, eli se on varmaan piilossa. Menen suuren ulko-oven eteen ja huomaan tutun logon (miehen pään ja kellon) Hih, se on tämä, se salainen kahvila! Pimpotan ovikelloa. – Kuka siellä? Esittelen itseni ja kerron, että haluan kahvia. Ovi aukeaa ja ystävällinen vanha mies neuvoo minut toiseen kerrokseen. Siellä minut toivottaa tervetulleeksi ystävällinen nuori nainen, Pushkinin muotokuva ja rivi herätyskelloja. Nainen ohjaa minut valitsemaan kellon. Jokaisella kellolla on nimi. Jännittävää!

Valitsen kahvini ja menen yhteen kodikkaaseen huoneeseen siemailemaan kahviani ja fiilistelemään. Miten tälläistä on olemassa? Tämä on niin minun paikkana! Kahvin jälkeen aloitan kierroksen kahvilassa. Leukaluuni loksahtavat auki, kun tajuan, että näitä somia huoneita on useita! Ja kahdessa kerroksessa. Pianokin löytyy! (Moskovassa on muuten useissa ravintoloissa ja kahviloissa piano ja yleensä sitä soittaa myös joku asiakas.) Pelejä, vaatekaappeja, kirjoituspöytiä, kirjoja, lehtiä, somia pikku kuppeja ja kippoja sekä pieni käsityökauppa. Monet kahvilan asiakkaat ovat tulleet kahvilaan tekemään kannettavallaan töitä. Tämä toimii myös työhuoneena, sillä 480 ruplalla voi kahvilassa istua koko päivän. Tämän enempää ei kahvila voisi tuntua viihtyisältä olohuoneelta!

Miten ois? Tälläinen Suomeen? Pirkka dominokeksejä, murukahvia, wifi, muutama hyvä lehti, viihtyisä sisustus, piano, pelejä ja vuokrakämppä. Taitaa tulla byrokratia vastaan, mutta jos ei tulisi, niin loisto idis! 

Tästä pääsee kahvilan omille nettisivuille. (Sivut ovat myös englanniksi) 

Photos / photographies  ©  Moskvitska