Maaseutu on jäänyt nyt taakse ja Moskovassa taas. Viikon vietettyäni maalla ilman juoksevaa vettä ja mitään mukavuuksia metsän keskellä tuo hyvää vaihtelua kiireiseen kaupunkielämään. Taidampa mennä jossain vaiheessa uudestaan! Maalla tulikin kitkettyä kasvimaata. Vuohtakin koitin lypsää, mutta ei siitä mitään tullut. Lehmää on oikeasti ihan helppo lypsää, mutta vuohi onkn huomattavasti vaikeampi. Hoidin myös kasvihuoneessa kasvavia avomaakurkkuja ja työskentelin hieman tillipellolla.
Maalla opin myös, että särkeviin jalkoihin auttaa nyrkillinen merisuolaa liotettuna kylpyveteen. Niimpä ostin apteekista sitruunalla ja rosmariinilla hajustettua suolaa. Tämä taivaallisen tuoksuinen suola, todellakin auttoi. Ei särje jalkoja enää.
Matkalla kotiin tuttavani juoksi nopeasti metsään ja tuli takaisin kukkakimpun kanssa. Tämä kimppu sisälsi mäkikuismaa, josta voi kuivatettuna tehdä terveellistä teetä. Miten en ole koskaan edes kuullut koko kuismateestä. Googlattuani asiaa, tämä ristiriitainen yrtti on kuitenkin kokeilemisen arvoinen. Talven pimeydessä minä taidan juoda täällä mäkikuismateetä, jotta alakulo ei pääse yllättämään. Saa nähdä toimiiko ja vielä pitääkin hieman opiskella lisää tuosta yrtistä. Muutenkin olen huomannut, että venäläiset tuntuvat pitävän luonnonyrteistä. Tai no, pidetäänhän Suomessakin..
Post a Comment