DO SVIDANIJA MOSKVA

Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hässäkkää. Muuton järjestelyä, viimeisiä hetkiä kavereiden kanssa ja Moskovassa kiertelyä. En ole ehtinyt päivittämään blogia ollenkaan ja nyt en olekaan enää moskvitska. Pari päivää sitten muutin Ranskaan kolmen tuhannen asukkaan pikkukylään. :D On muuten aikamoinen kontrasti!

Kaikki ovat kysyneet, että mitä jään ikävöimään Moskovasta ja Venäjältä. Tässä pieni lista:

- ihmisiä
- suurkaupungin vilinää
- kaunista arkkitehtuuria
- suurta kulttuuritarjontaa
- venäjän kieltä
- grenkejä
- kvassia (kotikaljaa)
- lettijuustoa
- edullisia ja maukkaita lounaita
- metroa (tosin en sitä aamuista ruuhkaa)
- junan platskarttia (vaunu, jossa nukkuu noin reilu 50 henkilöä)
- ihmisten vieraanvaraisuutta
- naapurissa sijaitsevaa naisten sporttisalia
- banjaa
- venäläistä ruokaa
- georgialaista ruokaa
- kirkkoja
- tummaa leipää
- karhunlaukkaa
- pikkuista toria, jossa kävin usein
- asuntoamme
- kotikatuamme
- kukkamerta kaduilla, kun on juhlapäivä
- gallerioita ja museoita ja muuta taidetarjontaa
- musiikkia (onneksi on Youtube!)
- väriä ja koristeellisuutta (joka menee aina välillä iahn överiksi, verrattuna hillittyyn skandityyliin)
- ihmisten taitoa elää hetkessä
- venäläistä pokkaa (toivottavasti minuun on tarttunut palanen tätä :))
- suuria luistelukenttiä
- leveitä teitä
- puistoja
- juhlia
- ja paljon muuta...

Tämä onkin viimeinen teksti Moskvitska-blogiini. Kunhan olen kunnolla asettunut uuteen kotimaahani, niin todellakin mielessäni on perustaa uusi blogi, joka kertoo elämästä Ranskasta. Kerron siitä sitten, kun sellainen on pystyssä. Oi, minulla on jo sinua ikävä Moskova. Ehkä joku päivä vielä palaan, mutta nyt sanon do svidanija.