GULJAILUA JA FOTOSESSIOITA MOSKOVAN METSÄSSÄ

Jos minun pitäisi tiivistää venäläisen ihmisen vapaa-ajan viettotapoja, sanoisin kärjistäen guljat, guljat ja valokuvaaminen. Sana guljat (гулять) tarkoittaa kävelemistä ja ulkoilua. Koska venäjä on hauska kieli ei tämä tähän jää. Verbi guljat kattaa itse asiassa monenlaista toimintaa ja sitä käytetään hyvin laajasti ja paljon.

Ensinnäkin guljat tarkoittaa ihan vain kävelemistä. Toisekseen guljat tarkoittaa ryyppäämistä. Kolmanneksi guljat tarkoittaa pettämistä. Neljänneksi se tarkoittaa ylipäätänsä laiskottelua tai jossain olemista tai jostain poissaolemista. 

Se miten sanaa guljat käytetään riippuu asianyhteydestä ja tavasta, miten asia ilmaistaan. Venäjän opettajani aina tokaisee, jonkun ihmisen poissaollessa "hän kävelee". En tiedä, että ajatteleeko opettaja, että oppilas on ryyppäämässä, pettämässä vai harrastamassa terveellistä ulkoilua. Mutta ainakin hän on poissa ja tehköön jokainen siitä omat tulkintansa. Verbien aspektit eli etuliitteet lisättynä tähän soppaan antaa vielä lisää tietoa guljailun suunnasta tai sen muodosta. Tämä on kuitenkin oma tarinansa ja jätettäköön nämä tästä jutusta pois. 

Minulla on ollut tapana lähteä aina välillä viikonloppuisin guljailemaan Hikers clubin kanssa. Viimeksi lähdin viiden naisen kanssa kävelemään Moskovan laidalla sijaitsevaan kansallispuistoon. Matkaa taittui 25 kilometria. Kun venäläinen kysyi minulta, oletko väsynyt, sanoin: Kyllä, entä sinä? Vastaus oli: En. Venäläiset ovat tottuneita kävelijöitä. Tämä ehkä selittäää ainakin osaltaan sen, miksi he myös pysyvät hoikkina! 

Vuosia sitten tutustuessani venäläiseen kulttuuriin, en oikein ymmärtänyt tätä guljailua. Aina ihmisiä tavatessani päädyimme kävelemään päämäärättömästi ympäri kaupunkia. Uuden ihmisen tai vanhan kaverin tapaaminen tarkoittaa hyvin usein monien kilometrien kävelylenkkiä ympäri kaupunkia sekä toisinaan valokuvien ottamista patsaiden tai muiden mielenkiintoisten juttujen kohdalla. Olen alkanut pitämään tästä kävelyrituaalista ja oikeastaan tämä on hyvää sosialisointia, koska siihen ei sisälly puhelimen näpräämistä tai YouTube-videoiden katselua. Tosin usein kävelyn jälkeen teen merkeissä katsellaan valokuvia ja niitä YouTube-videoita. 

Useat venäläiset ovat kysyneet minulta, miksi Helsingissä kadut ovat niin tyhjiä? No me suomalaiset tykkäämme istua enemmän kotona tai kahvilassa. Mutta miksi? Teillä on niin upea luonto ja kaupunkeja. Niin miksi? 

Kävelymme Hikers Clubin kanssa metsässä sisälsi myös runsaasti ryhmäkuvien ja yksittäisten kuvien ottamista. Venäläiset naiset ovat tunnettuja villeistä poseeraamisista. Usein naiset poseeraavatkin hyvin paljon kameralle. Vanhemmat ihmiset kuitenkin paljon hillitymmin. Venäläiseen traditioon kuuluu ottaa valokuvia koivupuun vieressä. Tosin eivät ne urbaanit kaupunkityypit koivuja paljon halaile. Taas jälleen kerran huomasin, että niitä valokuvia piti ottaa myös koivun vieressä. Ja päätin seurata tätä traditiota. 

Samotessamme metsässä toivoin näkeväni vilauksen eläimistä, sillä tämä kansallispuisto on tunnettu useista hirvistä ja villisioista. Eläimet pysyivät kuitenkin piilossa, mutta yhden hirviaitauksen löysimme. Innokkaana valokuvaajana menin aivan hirviaitan viereen kuvaamaan, kunnes täysin odottamatta edessäni seisoi vanha äkäinen mies kiivaasti tivaten, mitä olin tekemässä. Tästä säikähtäneenä, hieman nolona ja anteeksi pyydelleen hivuttauduin takavasemmalle. Kun mies oli poistunut paikalta eräs nainen ryhmästä tokaisi minulle: Venäläiseen perinteeseen kuuluu se, että emme hivuttaudu tilanteesta pois vaan menemme naama pokalla suoraan eteen. Taidampa ottaa tämän ruski traditsian käyttööni. Ei yhtään hullumpi! 

Valokuvat / photographies © Moskvitska