NELJÄ ASIAA MITÄ TOISIN VENÄJÄLTÄ SUOMEEN JA MITÄ SUOMESTA VENÄJÄLLE

Mitkä asiat ovat hyvin Venäjällä? Entä mitkä asiat ovat puolestaan Suomessa hyvin? Missä asioissa Suomi voisi ottaa oppia Venäjältä? Entä mitä mielestäni Venäjä voisi oppia Suomelta?

ZENJAN JA MUIDEN KESTITTÄVÄNÄ

Kolmisen vuotta sitten matkustin Etelä-Venäjälle Sotshiin ja Krasnaja poljanaan tekemään valokuvaprojektia. Otin bussin Sotshista kohti Krasnaja Poljanaa ja kysyin vierustoveriltani, josko hän voisi kertoa minulle, koska minun pitää jäädä pois linja-autosta. Hetken päästä tämä samainen nainen tarjosi minulle mandariineja ja aloitti keskustelun. Olen monesti kokenut pienemmissä venäläisissä kylissä ja kaupungeissa kulkuneuvoissa vieraanvaraisuutta.

Muutaman päivän päästä mandariinitädin kohtaamisesta, seisoskelin Krasnaja Poljanassa hostellini edustalla pienellä hiekkatiellä. Odottelin sopivaa kuvauskohdetta. Jotakin sellaista, joka kiinnittäisi mielenkiintoni. Huomasin kaukaa pienikokoisen harmaahiuksinen vanhan naisen, joka käveli hyvin ripeästi ikäisekseen. No tuossa vasta on teräsmummo, ajattelin ja pysäytin mummelin.

KIOSKITÄTEJÄ METROTUNNELISSA

Seitsemän vuotta R-kioskilla ahertaneena, en voi olla kiinnittämättä huomiota Moskovan kioskitäteihin. Tiedän sen tunteen, kun on koko päivän ahertanut pienessä kioskissa ja tulee yksi pieni rauhallinen hetki. Sitä hengähtää hetken ajatuksiinsa uppoutuen. Moskovan metrotunneleissa on lukuisia pieniä kioskeja, joissa myydään kaikenlaista. Tässä löytämiä myyjiä ja heidän hetkiään. 

 

Valokuvat / photographies © Moskvitska

MASLENITSA – MOSKOVAN ULKOPUOLELLA

Hei hei talvi – tervetuloa kevät! Tänään matkasin moskovalaisen kävelyryhmän kanssa Moskovan ulkopuolelle katsomaan pienen kylän Maslenitsa-juhlaa. Tässä postaus siitä, mikä on Maslenitsa. Olimme hieman eksyksissä metsässä ja myöhästyimme juhlan alusta. Perinteisiin kuuluu aluksi päästää karhu (ei ole oikea karhu) vapaaksi, tämähän symboloi talven loppua. Valitettavasti tämän kohdan missasin, mutta ei se mitään, nimittäin tämä Maslenitsa oli hieno kokemus, laulu raikasi ja ihmiset leikkivät. Pidemmittä puheitta nyt kuitenkin valokuviin.

Valokuvat / photographies © Moskvitska

VÄRIFESTIVAALIT

Viime lauantaina kaukana Moskovan keskustasta, Pohjois-Moskovassa, erään puiston luistelurata täyttyi värikkäistä teineistä ja nuorista aikuisista. Ystävänpäivän kunniaksi ihmiset luistelivat ja heittivät värijauhetta toistensa päälle. Itsekin sain päälleni jos jonkinlaista väriä. Pidemmittä puheitta, antaa kuvien puhua puolestaan.  

Valokuvat / photographies © Moskvitska

TÄTI ZOJAN VIISAITA SANOJA

Aiemmissa postauksissa kerroin miten tapasin Zojan ja mitä kokkasin Zojan kanssa. Päiväni Zojan kanssa huipentui haaveista puhumiseen. Tähän päättyy lyhyt nojatuolimatkani Uzbekistaniin. :)

Tästä pääset katsomaan pari minuuttia kestävää videota. 

 Valokuvat / photographies © Moskvitska

CHERNOGUBOVO – TAVALLINEN VENÄLÄINEN PIENI KYLÄ

Saavuimme pimeän aikaan Chernobugovon kylään Couchsurfing majoittajiemme Nadjan ja Antonin kanssa. Vastassa meitä oli Rollik husky-rotuinen koira sekä 8-vuotias Nikita, joka kätteli meitä kuin aikuiset. Korkean portin takana oli tavallinen omakotitalo. Talon sisällä oli Nadjan vaari, mummi ja äiti. Venäjällä ei ole mitenkään epätavallista, että vieraat viettävät aikaa myös nuoren isovanhempien ja vanhempien kanssa. Törmäsin tähän samaiseen ilmiöön Pietarissa. Aluksi minusta tuntui hieman kummalliselta, että kaverini tulee minua vastaan metroasemalle isänsä kanssa. Suomessa kun en ole vastaavaa nähnyt. Tämä tälläinen yltiöpäinen yhteisöllisyys ja monen sukupolven kirjo saman katon alla on oikeastaan hauskaa! Tälläistähän tämän elämän kuuluukin olla, erilaisia tyyppejä, eri tarinoita ja kerros erilaisia aikakausia.

Nadjan vaari on lähemmäs kahdeksaakymppiä ja hyvin touhukas. Hän nikkaroi jonkilaisen masiinan kimpussa, jonka käyttötarkoitusta en oikein kunnolla ymmärtänyt. Nadjan äiti kertoo, että laite testaa opiskelijoiden mielikuvitusta. Laitteen käyttäjä sanoo esimerkiksi, että olet mandariini ja vetää vivusta. Toinen osapuoli sanoo tähän jotakin ja taas vedetään vivusta. En ymmärrä. Venäläisten mielikuvitus tuntuu välillä olevan jossain aivan toisella planeetalla. He osaavat kertoa loistavia tarinoita ja kykenevät muodostamaan mitä ihmeellisempiä todellisuuksia. 

Korkeasta iästään huolimatta Nadjan pappa opettaa Tverin yliopistossa tulevia insinöörejä. Venäjällä kun eläkkeet eivät ole kovin suuria ja muutenkin papalla näytti virtaa piisaavan. Nadjan mummi on puolestaan jäänyt pois työelämästä. Mummi on hyvin uskonnollinen ja käy joka sunnuntai kirkossa. Pikkuisen höperönä hän ihmettelee meitä kahta ulkomaalaista. Nadjan äiti on puolestaan toiminut turistioppaana. Isästä ei ole tietoa, enkä viitsi asiaa udella.  

Miehet lähtevät saunaan ja me naiset jäämme valmistamaan illallista. Kuorimme perunoita ja Nadjan äiti Lena pilkkoo lihaa. Haemme mummin ja papan kellarista sieniä. Kellari onkin täynnä säilöttyjä kasviksia, perunaa ja kotitekoista siideriä. Kuten ennenvanhaan. Mikäli ruplasta tulee vessapaperin arvoista, näillä tyypeillä on ainakin ruokaa kellarit täynnä. Talossa ei ole muita merkkejä 2000-luvusta kuin internet ja pieni kannettava tietokone.

Miehet palaavat saunasta ja me naiset lähdemme saunaan. Venäläiseen banjaan mennään huopahatun kanssa. Löylyä he heittävät kuten suomalaiset. Vihdomme koivuvihdalla ja kierimme lumessa. Saunasta löytyi myös kotitekoista kuorintaa, joka oli tehty hunajasta ja kahvinpuruista. Se kuulemma laittaa veren virtaamaan ja selluliitti saa kyytiä. 

Syömme illallisen ja lähdemme Nadjan äidin luokse nukkumaan, joka asuu aivan naapurissa. Ennen nukkumaanmenoa juomme taas teetä ja katselemme valokuvia. Aamulla syömme makeita piirakoita ja suolattua lohta leivän kanssa. Käymme kävelyllä kylässä ja lähdemme takaisin Tveriin. 

Tämä oli melko tyypillinen ilta venäläisten kanssa ja mielestäni melko tyypillinen perhemalli. Venäjällä ihmiset ovat hyvin yhteisöllisiä ja olen huomannut, että venäläiset eivät ajattele itseä niinkään yksilönä vaan osana jotakin ryhmää. Tosin Moskovassa on enemmän samanlaista individualistisuutta kuin Suomessa. Venäläinen vieraanvaraisuus on yltiöpäistä niin ruoan kuin seuran suhteen. Heille näyttää olevan kunnia-asia, että vieraat viihtyvät.  

Photos / photographies  ©  Moskvitska