Saavuimme pimeän aikaan Chernobugovon kylään Couchsurfing majoittajiemme Nadjan ja Antonin kanssa. Vastassa meitä oli Rollik husky-rotuinen koira sekä 8-vuotias Nikita, joka kätteli meitä kuin aikuiset. Korkean portin takana oli tavallinen omakotitalo. Talon sisällä oli Nadjan vaari, mummi ja äiti. Venäjällä ei ole mitenkään epätavallista, että vieraat viettävät aikaa myös nuoren isovanhempien ja vanhempien kanssa. Törmäsin tähän samaiseen ilmiöön Pietarissa. Aluksi minusta tuntui hieman kummalliselta, että kaverini tulee minua vastaan metroasemalle isänsä kanssa. Suomessa kun en ole vastaavaa nähnyt. Tämä tälläinen yltiöpäinen yhteisöllisyys ja monen sukupolven kirjo saman katon alla on oikeastaan hauskaa! Tälläistähän tämän elämän kuuluukin olla, erilaisia tyyppejä, eri tarinoita ja kerros erilaisia aikakausia.
Nadjan vaari on lähemmäs kahdeksaakymppiä ja hyvin touhukas. Hän nikkaroi jonkilaisen masiinan kimpussa, jonka käyttötarkoitusta en oikein kunnolla ymmärtänyt. Nadjan äiti kertoo, että laite testaa opiskelijoiden mielikuvitusta. Laitteen käyttäjä sanoo esimerkiksi, että olet mandariini ja vetää vivusta. Toinen osapuoli sanoo tähän jotakin ja taas vedetään vivusta. En ymmärrä. Venäläisten mielikuvitus tuntuu välillä olevan jossain aivan toisella planeetalla. He osaavat kertoa loistavia tarinoita ja kykenevät muodostamaan mitä ihmeellisempiä todellisuuksia.
Korkeasta iästään huolimatta Nadjan pappa opettaa Tverin yliopistossa tulevia insinöörejä. Venäjällä kun eläkkeet eivät ole kovin suuria ja muutenkin papalla näytti virtaa piisaavan. Nadjan mummi on puolestaan jäänyt pois työelämästä. Mummi on hyvin uskonnollinen ja käy joka sunnuntai kirkossa. Pikkuisen höperönä hän ihmettelee meitä kahta ulkomaalaista. Nadjan äiti on puolestaan toiminut turistioppaana. Isästä ei ole tietoa, enkä viitsi asiaa udella.
Miehet lähtevät saunaan ja me naiset jäämme valmistamaan illallista. Kuorimme perunoita ja Nadjan äiti Lena pilkkoo lihaa. Haemme mummin ja papan kellarista sieniä. Kellari onkin täynnä säilöttyjä kasviksia, perunaa ja kotitekoista siideriä. Kuten ennenvanhaan. Mikäli ruplasta tulee vessapaperin arvoista, näillä tyypeillä on ainakin ruokaa kellarit täynnä. Talossa ei ole muita merkkejä 2000-luvusta kuin internet ja pieni kannettava tietokone.
Miehet palaavat saunasta ja me naiset lähdemme saunaan. Venäläiseen banjaan mennään huopahatun kanssa. Löylyä he heittävät kuten suomalaiset. Vihdomme koivuvihdalla ja kierimme lumessa. Saunasta löytyi myös kotitekoista kuorintaa, joka oli tehty hunajasta ja kahvinpuruista. Se kuulemma laittaa veren virtaamaan ja selluliitti saa kyytiä.
Miehet palaavat saunasta ja me naiset lähdemme saunaan. Venäläiseen banjaan mennään huopahatun kanssa. Löylyä he heittävät kuten suomalaiset. Vihdomme koivuvihdalla ja kierimme lumessa. Saunasta löytyi myös kotitekoista kuorintaa, joka oli tehty hunajasta ja kahvinpuruista. Se kuulemma laittaa veren virtaamaan ja selluliitti saa kyytiä.
Syömme illallisen ja lähdemme Nadjan äidin luokse nukkumaan, joka asuu aivan naapurissa. Ennen nukkumaanmenoa juomme taas teetä ja katselemme valokuvia. Aamulla syömme makeita piirakoita ja suolattua lohta leivän kanssa. Käymme kävelyllä kylässä ja lähdemme takaisin Tveriin.
Tämä oli melko tyypillinen ilta venäläisten kanssa ja mielestäni melko tyypillinen perhemalli. Venäjällä ihmiset ovat hyvin yhteisöllisiä ja olen huomannut, että venäläiset eivät ajattele itseä niinkään yksilönä vaan osana jotakin ryhmää. Tosin Moskovassa on enemmän samanlaista individualistisuutta kuin Suomessa. Venäläinen vieraanvaraisuus on yltiöpäistä niin ruoan kuin seuran suhteen. Heille näyttää olevan kunnia-asia, että vieraat viihtyvät.
Photos / photographies © Moskvitska
Post a Comment