Moskovan metroasemilta löytyy uskomaton määrä taidetta, patsaita, muistomerkkejä ja myös onnea tuovia koiria. Mendeelevskajan ja Ploshchad Revolutsian metroasemilla voi käydä rapsuttelemassa pronssisia koiria, joiden koskeminen tuo onnea. Ja totta tosiaan koiria on rapsutettu paljon, sillä niiden kuonot ja korvantausta ovat hyvin kuluneita.
Mendeleevskajan metroaseman kassojen läheltä löytyy koirapatsas, jonne ihmiset tuovat usein kukkia. Patsaan päällä on kuulemma aina kukkasia, no oli ainakin kun minä kävin. Pronssisen koirapatsaan nimi on Сочувствие, mikä tarkoittaa myötätuntoa. Pronssikoiran historia on oikestaan hyvinkin koskettava. Vuosia sitten eräs katukoira asui metroaseman sisällä. Ihmiset antoivat hänen asua siellä ja toivat sille säännöllisesti vettä ja ruokaa. Koirasta pidettiin hyvää huolta ja se oli vähän kuin kaikkien ihmisten lemmikki. Eräänä päivänä eräs ihminen jostain käsittämättömästä syystä tappoi koiran. Ihmiset olivat järkyttyneitä. Tämän johdosta joukko älymystön edustajia johtajanaan Elena Kamburova tekivät vetoomuksen, että metroasemalle pitää rakentaa pronssinen patsas koiran muistolle. Pronssinen koira toimii tänä päivänä muistutuksena kaikille myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elollista kohtaan. Koiran korvan raapiminen tuo aina onnea.
Ploshchad Revolutsian metroasemalla on kaksi koirapatsasta. En tiedä näiden koirien tarinaa, mutta oletettavasti se ei ole yhtä traaginen kuin Mendeleevskajan metroaseman patsaan. Ploshchad Revolutsian koirien kuonon rapsuttamien tietää onnea. Erityisesti opiskelijat käyvät rapsuttelemassa koirien kuonoja, kun heillä on kokeita. Jotkut jopa laittavat arvosanavihkonsa koiran kuonon eteen.
Tein pienen empiirisen tutkimuksen Ploshchad Revolutsian metroasemlla. Seisoskelin yhden koiran vieressä ja katselin moniko sitä rapsuttelee. Aika moni! Suurinpiirtein 2/10 osaa ihmisistä koski koiran kuonoa. Metroasemalla on monia muitakin pronssisia patsaita ja nekin ovat kuluneet tietyistä kohdista. Ihmiset koskettelivat myös niitä. Hetken tarkkailtuani tilannetta, se näytti jotenkin koomiselta ja hyvinkin absurdilta. Aikuiset ihmiset kävelevät hienoissa vaatteissaan ja rapsuttelevat pronssipatsaita. :D Hmmm. Pitäisikö tästä tehdä oikein video? Kävin itsekin rapsuttamassa koiran kuonoa ja nyt tiedän, että aina kun kuljen noiden koirien ohi en voi millään olla niitä rapsuttamasta.
Minäkin kävin tuolla Ploshchad Revolutsian metro asemalla silittämässä koiria. Sain sellaisen opastuksen hommaan, että niitä kaikkia koiria pitäisi koskea kuonosta siellä ja minä muistelisin, että niitä koiria oli kolme sillä asemalla (vähintään kaksi niitä oli). Se tuottaa sitten onnea.
ReplyDeleteSain reissun jälkeen töitä joten ehkä se johtui niistä koirista ;)
Ei vitsi, ymmärsin, että yhden koiran rapsuttaminen riittää. Heh, olenkin huomenna menossa Ploshchad Revolutsian suunnalle, joten pakko käydä rapsuttelemassa KAIKKI koirat. :D Muistaakseni niitä oli kaksi, mutta tarkistan huomenna tilanteen uudestaan.
DeleteKiva kuulla, että sait töitä! Heh, ehkä se kuitenkin on varmasti sun osaamisesta enemmän kiinni, mutta kuka tietää vaikka koirillakin voisi olla pieni osuutensa mukana. ;)
Käyn nyt äkkiä rapsuttamassa kaikki mahdolliset ja mahdottomat koirat, ja toivon, että mäkin saisin töitä. Alkaa jo pikkuhiljaa ottaa päähän tää vuosia jatkuva hakemusten kirjoittaminen ja soittelemin jne… Noh onhan mulla periaatteessa töitä – tää blogi! Vielä kun joku päivä sais oikeaa palkkaakin :)))
Koiria on n e l j ä!
ReplyDeleteNeljä! Minulla oli paikallinen opas silloin mukana, mutta löydettiinköhän me kaikkia? Ei voi enää muistaa...
Delete